TOS- oireyhtymä

TOS- lyhenne tulee sanoista thoracic outlet syndrome. Suomennosta – rintakehän yläaukeaman toimintahäiriö – käytetään kohtuullisen harvoin. TOS-oireyhtymän oireet tuntuvat eniten käsissä erilaisina puutumisina, voimattomuuksina, käsien turvotuksina tai värivaihteluina. Lisäoireina ihmiset kuvaavat yleensä erilaisia niska-hartia-alueen vaivoja, kuten kipua ja jäykkyyttä. Ihmisen synnynnäinen luuston rakenne vaikuttaa alttiuteen kehittää TOS. Erilaiset tekijät, kuten staattinen yläraajapainotteinen työ, huono ryhti, niskan retkahdusvamma ja olkapäätapaturmat voivat lisäksi altistaa
oireyhtymän synnylle. Oireyhtymä syntyy jos rintakehään liittyvät tuki- ja liikuntaelinrakenteet (=luut, lihakset ja sidekudos) painavat niskasta yläraajaan kulkevia hermoja ja verisuonia. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Jännitysniska (tension neck)

Jännitysniska eli tensio-niska on yleinen vaiva vastaanotolla. Tavallisimmin ihmiset kuvaavat oireita niskan alueen yleisenä jumina, särkynä ja tunteena ettei veri kierrä niskan ja pään alueella tavallisesti. Tavallisia ovat myös niskan liikerajoitukset erityisesti eteen, taakse ja sivusuuntiin. Tavallisimmin lyhytaikainen vaiva liittyy esimerkiksi huonossa asennossa nukkumiseen, niskan virheliikkeeseen tai yksipuoleiseen rasitukseen. Pitempiaikaiset vaivat liittyvät yleensä istumatyöhön tai muuhun yksipuoleiseen ja jatkuvaan rasitukseen, kuten esimerkiksi työasentoihin IT- työläisillä, hammaslääkäreillä, kampaajilla, siivoojilla jne. Myös psyykkinen rasitus ja stressi vaikuttavat vahvasti vaivan syntyyn ja jatkumiseen. Usein vaivaan liittyy myös jännityspäänsärky ja sen oireita. Käsioireita esiintyy vaihtelevasti ja niitä on yleensä vaikea tarkasti paikallistaa. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Hartiakipu

Anatomisesti hartiat sijaitsevat niskan ja olkapäiden välillä. Usein käytännössä puhutaan niska-hartia-alueesta, jonka kipu on yksi tavallisimmista oireista vastaanotolla. Yleensä oireisiin ja toiminnanhäiriöihin liittyvät suoraan erilaiset keskiselkä-, lapaluu- ja olkapäävaivat. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisesti hartia-alueen kireytenä ja kipuna. Kipu voi olla äkillistä ja voimakasta tai ajoittaista ja vaihtelevaa liittyen tavallisimmin istumisen määrään. Hartialihaksien arkuus painettaessa on hyvin tavallista. Hartioiden alueella esiintyvät kivut ovat tavallisimmin lihasperäisiä ja liittyvät erilaisiin pitkään jatkuneisiin asentoihin. Tavallisin oireilevat hartian lihakset ovat ylempi epäkäslihas (m. upper trapezius) ja lapaluun kohottajalihas (m. levator scapulae). Näiden lihaksien päätehtävä on kohottaa hartiaa, josta johtuen pitkään jatkuneissa hartiaoireissa on myös tavallista että olkapäät tuntuvat nousevan ylös ja kääntyvän eteen. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Niskan retkahdusvamma

Niskan retkahdusvamma, piiskaniskuvamma ja whiplash ovat yhteisnimityksiä niskavammoille jotka syntyvät äkillisen kiihtyvyys- ja hidastusvoiman kohdistuessa niskaan. Tavallisimmin vamma syntyy peräänajokolarin seurauksena, jossa pään liike törmäyksen aikana saa aikaan liikkeen kaularangassa, mikä voi aiheuttaa nivelten, lihasten, sidekudoksen ja joskus hermojen vammautumisen. Niskan retkahdusvamman oireet ovat moninaiset. Lievemmissä vammoissa niska on usein kipeä ja normaali liike on rajoittunut. Vakavammissa vammoissa voi esiintyä myös alaselkäkipua, käsi oireita, huimausta, keskittymisvaikeuksia, nielemisvaikeutta ja korvien soimista. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Hyvälaatuinen asentohuimaus

Hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa tavallinen huimaustyyppi on kiertohuimaus erityisesti aamuisin. Sitä esiintyy eniten yli 50-vuotiailla. Huimausoire yleensä kestää lyhyen aikaa, noin 10-20 sekuntia ja on pahimmillaan aamulla. Ihmiset yleensä huomaavat sen juuri sängyssä kääntyessä tai siitä noustessa. Oireisiin voi liittyä pahoinvoinnin tunnetta. Ihmiset yleensä oppivat oireita aiheuttavat asennot ja systemaattisesti varovat niitä. Yleensä ihmiset eivät pysty kertomaan syytä miksi huimaus on alkanut. Välillä huimauksen alkuun liittyy pään alueen trauma, kuten aivotärähdys. Sisäkorvaperäistä huimausta voidaan testata erilaisilla testeillä ja hoitaa liikehoidolla. Suurin osa puhtaasti sisäkorvaperäisistä huimauksista saadaan näillä siedätysliikehoidoilla hoidettua. Lääkkeistä ei ole hyötyä ja ne voivat jopa viivyttää toipumista. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Huimaus

Huimauksella tarkoitetaan tunnetta tasapainon häiriintymisestä. Huimauksessa ihminen kokee, että hän tai hänen ympäristönsä on liikkeessä, vaikka liikettä ei tapahdu. Tavallisimmin huimaus on lievää ja ohimenevää ja yleensä ei johdu vakavasta sairaudesta. Huimauksen jatkuessa ihmiset kuvaavat sen lähinnä haittaavan elämän toimia ja olemista. Pitempään jatkuneelle huimaukselle on tyypillistä oireiden vaihtelu. Huonompina päivinä ihmiset kertovat perustoimien ja askareiden olevan raskaita, epävarmoja ja ajoittain mahdottomia. Olo on samalla epävarma koska ei tiedä pahentaako toimi oireita vain meneekö se loppujen lopuksi ihan hyvin. Yleensä psyykkinen stressi vielä edelleen vain pahentaa oireita. Huimaukseen alkamiseen voi vaikuttaa useita eri tekijöitä, kuten jännityspäänsärky, migreeni, lääkitys, verenpaine, alkoholi, stressi, psyykkiset sairaudet, nesteytys, verenkierron häiriöt, perinnölliset tekijät jne. Hyvä tasapaino edellyttää selän (nivelien, lihaksien ja sidekudoksen), sisäkorvan tasapainoelimen, silmien liikkeiden ja kohdistamisen toimivaa yhteistyötä. Näiden toimintaa aistii ja säätelee keskushermosto. Huimaus voi johtua vain yhdestä tasapainoon vaikuttavasta tekijästä tai useammasta, jolloin sitä kutsutaan monitekijäiseksi huimaukseksi. Yleensä näissä tapauksissa esim. hyvälaatuisen asentohuimauksen hoitoon annetut harjoitteet ovat auttaneet oireissa jonkun verran, mutta eivät poistaneet oireita kokonaan. Asiaan erikoistuneen fysioterapeutin hoidolla on myös mahdollista tasapainottaa niskan ja erilaisilla harjoitteilla parantaa niskan, sisäkorvan tasapainoelimien ja silmien toimintaa.

Kaularankaperäinen päänsärky

Rankaperäinen päänsärky on yksi tavallisimmista vaivoista vastaanotolla. Tavallisesti ihmiset kertovat päänsäryn tuntuvan takaraivolla tai ohimoiden seudulla. Oireet tavallisimmin pahenevat rasituksessa ja ääriliikkeissä. Niska-hartia-alueen erilaiset oireet liittyvät myös oirekuvaan. Käsissä voi myös erilaisia oireita, kuten käden ajoittaista puutumista. Tavallisimpia vaivan laukaisevia tekijöitä on huonossa asennossa nukuttu yö, virheliike, liikarasitus, paikallaan pysyvät pitkään jatkuvat asennot jne. Vaivan varsinainen syy on kaularangan nivelien, niska-hartia-alueen lihaksien ja alueen sidekudoksen toimintahäiriöt, joiden yksilöllisestä yhdistelmästä muodostuvat erilaiset oireet. Kaularankaperäinen päänsärky voi esiintyä myös migreenin ja jännityspäänsäryn kanssa, jolloin ne voivat vuorotella tai esiintyä samaan aikaan. Kaularankaperäinen päänsärky on tavallisin päänsärkytyypeistä. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Jännityspäänsärky

Jännityspäänsärky tunnetaan myös tavallisesti tensiopäänsärkynä. Kipu ja jännitys esiintyvät yleensä takaraivon alueella tasaisesti kummallakin puolella. Lihasjännitys voi tuntua muodostavan puristavan pannan pään tai yläniskan alueelle. Kipu tuntuu tavallisimmin jomottavalta säryltä. Yleensä myös niska-hartiaseudun lihakset ovat jännittyneet. Muina oireina voi esiintyä huimausta, korvien huminaa ja kasvojen ja käsien puutumista. Jännityspäänsäryn syntyyn vaikuttavat tavallisimmin yksipuoleinen rasitus, korkea stressitaso ja vähäinen liikunta. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Migreeni

Migreeni on tavallisempi naisilla kuin miehillä. Perintötekijöillä on vahva vaikutus migreenin synnyssä, koska kahdella kolmesta näistä päänsäryistä kärsivillä taipumus kulkee suvusta. Migreenit tyypillisesti tulevat kohtauksenomaisesti. Migreeni-kohtausta voi edeltää aura-ennakkotuntemus, joka tuntuu tavallisimmin erilaisina näkö- ja hajuaistituntemuksia. Aura- ennakkotuntemuksia esiintyy n. joka kymmenennellä, joten auraton migreeni on paljon tavallisempi. Varsinainen migreeni-kohtaus yleensä kestää muutamasta tunnista kahteen päivään. Migreeni-päänsärky on yleensä toispuoleinen, sykkivä ja voimakas. Päänsäryn kanssa samaan aikaan voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, huonovointisuutta ja silmien valoherkkyyttä. Yksiselitteistä syytä migreeniin ei ole osoitettu ja nykyään ajatellaan migreenejä olevan erilaisia ja johtuvat erilaisista hermoston ja verenkierron häiriöistä. Tutkimuksissa erityisesti aivokuoren ja -rungon on näytetty olevan yhteydessä migreenikohtauksen alkamiseen ja jatkumiseen. Myös hormonitoiminta voi vaikuttaa osaltaan migreenikohtauksen syntyyn. Migreeni-tyyppisiin päänsärkyihin tavallisimmin liittyvät erilaiset purentalihaksien, pään ja niska-hartia-alueen toimintahäiriöt. Tästä johtuen samalla ihmisille voi esiintyä migreeni lisäksi kaularankaperäistä päänsärkyä ja jännityspäänsärkyä. Tällöin eri päänsärkytyypit voivat vuorotella tai esiintyä samaan aikaan. Tutkimuksien mukaan migreeni-tyyppisissä päänsäryissä käsillä tehtävä hoito ja rentoutumista edistävät harjoitteet yleensä vähentävät migreenin kohtauksien esiintymistiheyttä, pituutta ja välillä poistavat ne kokonaan.
Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Leukanivelistä ja -lihaksista johtuva kipu

Leukanivelet ja sitä ympäröivät purentalihakset voivat tuottaa erilaisia kasvokipuja, päänsärkyjä sekä niska-hartia-alueen vaivoja. On myös tavallista, että leukanivelien toimintahäiriö voi hoitamattomana osaltaan vaikuttaa pään ja niska-hartia-alueen vaivojen kroonistumiseen. Leukanivelet ja sen lihaksen toimintahäiriöissä oireet ovat yleensä toispuoleisia. Kivun lisäksi oireina voi esiintyä leukanivelääniä, hampaiden yöllistä narskuttamista, leukanivelten tai puremalihasten väsyneisyyttä ja suun rajoittunutta avautumista. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Kiertäjäkalvosimen kipu

Kiertäjäkalvosimen kipu, oireyhtymä, jännetulehdus, venähdys ja erilaiset muut vaivat ovat yleisimpiä vaivoja vastaanotolla. Kiertäjäkalvosin tarkoittaa olkaniveltä liikuttavien lihaksien jänteitä, jotka muodostavat yhdessä nivelkapselin kanssa tukevan pehmytkudososan nivelen ympärille. Olkanivel on kehon liikkuvin nivel, josta johtuen toiminnan rajoitteet ja oireet ovat aina hyvin yksilöllisiä. Ihmiset kuvaavat yleensä kiertäjäkalvosimeen liittyviä vaivoja kipuna ja toimintarajoituksia erilaisissa olkapään liikkeissä, kuten takkia laittaessa, kurottaessa ylhäältä, rintaliivejä laitettaessa, päätetyöskentelyssä, erilaisissa liikuntalajeissa jne. Ihmiset yleensä kuvaavat toimintakyvyn rajoittumista niin, että olkapää ei yksinkertaisesti enää mene samaan asentoon kuin ennen. Toimintakyvyn rajoituksilla ja oireilla on valitettavasti taipumus vain lisääntyä ajan kuluessa. Pitkään jatkuneissa kiertäjäkalvosimen vaivoissa syyt ja seuraukset liittyvät yleensä ryhdin huonontumiseen, niska-hartia-alueen ja yläraajan vaivoihin, kuten tenniskyynärpäähän ja rannekanavaoireyhtymään. Yökipua voi myös esiintyä. Kiertäjäkalvosimen vaivat ovat tavallisin työperäinen olkapäävaiva. Erityisesti raskaat ja yksipuoleiset ammatit, kuten rakennusala, altistavat vaivoille. Asteittainen toimintakyvyn rajoittuminen voi myös altistaa kiertäjäkalvosimen vakavammille repeämisille. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Olkanivelen ahtaus

Olkanivelen ahtaus on yleisin olkapään vaiva. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisimmin jomottavana kipuna olkapään etu- ja sivuosassa. Kipu yleensä voimistuu käden tuonnissa sivulta ja edestä ylöspäin, joissa liike on myös tavallisimmin rajoittunut. On myös tavallista että kipu tuntuu levossa ja erilaisia säteilykiputyyppisiä oireita voi esiintyä olkavarressa, kyynärvarressa tai kädessä. Tavallisimmin olkanivelen ahtaus syntyy keski-iän ylittäneille ihmisille. Oireyhtymän pääoire syntyy, kun ylempi lapalihaksen (m.supraspinatus) jänne ärsyyntyy, kun se jää olkaluun ja luisen olkalisäkkeen väliin kättä tuotaessa ylöspäin. Oireyhtymään voi johtaa moni tekijä, joista tavallisimpia on olkanivelen, ympäröivien pehmytkudoksien ja niska-hartia-lapaluualueen toiminnalliset häiriöt. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Jäätynyt olkapää

Jäätynyt olkapää tunnetaan suomessa myös nimillä adhesiivinen kapsuliitti ja frozen shoulder. Jäätynyt olkapää on onneksi huomattavasti harvinaisempi kuin tavalliset kiertäjäkalvosimen vaivat. Ihmiset kuvaavat tavallisesti oireita jatkuvana kipuna, jonka aikana olkanivelen liike vähenee huomattavasti. Jäätyneen olkapään tarkkaa syytä ei tunneta. Tästä johtuen täsmä hoitoa ei myös ole, vaan hoito perustuu tarkkaan tutkimukseen. Tilan oireet johtuvat olkanivelen nivelkapselin kiristymisestä jolloin olkanivelen liike ”jäätyy” kaikkiin liikesuuntiin. Tilan alkuun voivat edeltää olkapäänalueen erilaiset vaivat, onnettomuudet ja leikkaukset. Myös diabeetikoilla tila esiintyy normaalia useammin. Jäätyneen olkapään diagnoosi tehdään oireiden perusteella ja on varsin tavallista, että alkukipuvaiheessa tila sekoitetaan kiertäjäkalvosimen vaivojen kanssa, joiden syyt ovat paremmin tunnettuja ja tilan parantumista voi tavallisimmin tehokkaasti edistää. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Tenniskyynärpää – lateraalinen epikondyliitti

Tenniskyynärpääkipu klassisesti paikantuu ulkokyynärpäähän nivelnastaan, jossa ranteen ojentajalihakset kiinnittyvät kyynärluuhun. Tavallisimmat oireet ovat paikallinen kipu ja särky kyynärpään ulkopuolella, olkavarressa ja kyynärvarressa. Tilaan voi liittyä myös käden puristusvoiman häviämistä sekä sormien puutumista ja pistelyä erityisesti nimettömässä ja pikkurillissä. Tenniskyynärpään esiintyvyys on korkeimmillaan 30-50 vuoden iässä. Tenniskyynärpää tavallisesti oireilee eniten rasituksessa, kuten ranteen ojennuksessa ja kyynärvarren ulkokierrossa, nostoliikkeissä, kantamisessa, metsätöissä, mailapeleissä, ruuvaamisessa, vasaroinnissa, kirjoittamisessa jne. Oireet alkavat tavallisimmin jatkuvan ylirasituksen tai tapaturman jälkeen. Tilaan liittyy myös tavallisesti ylirasituksen jälkeinen arkuus ja oireiden pahentuminen myös yöllä. Tilaan liittyvät myös tavallisesti erilaisia pään ja niska-hartia-alueen vaivoja. Harvinaisissa tapauksissa syntymiseen liittyy saman puolen erilaisia ääreishermon pinnetiloja. Tilalle tyypillinen kyynärvarsikipu sijaitsee lihasten kiinnityskohdassa kyynärpään ulkopuolella. Samaan kohtaan kiinnittyy useampia lihaksia, joten tehokkaalle hoidolle on tärkeää paikallistaa ns. avainlihas. Hyvin suuri osa sekä akuuteista että kroonisista (yli kolme kuukautta jatkuneista) tenniskyynärpäistä vastaa hoitoon, jossa huomioidaan erityisesti niskan, yläselän, kyynärnivelen ja tarvittaessa saman puolen olkapään toimintaa. Tilan hoidossa käytetään lisäksi mobilisointia ja pehmytkudostekniikoita, kuten faskia käsittelyä. Kuntoutuksessa lihaksien vahvistaminen on yleensä avainasemassa. Tenniskyynärpään hoidossa tarvitaan
hyvin harvoin leikkaushoitoa, jota voidaan harkita lähinnä vakavista onnettomuuksista johtuvista kiinnityskohdan irtoamisessa joko kokonaan tai osittain. Kansanterveydellisesti tennis- ja golfkyynärpäitä on vähemmän nykyaikana, koska ihmiset tekevät vähemmän yksipuoleista ja toisteista tehdastyötä. Tenniskyynärpään esiintyvyys on ollut tehdas- ja pakkaustyötä tekevillä suorassa suhteessa työrasitukseen ja toisteisuuteen. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Golfkyynärpää – mediaalinen epikondyliitti

Golfkyynärpääkipu klassisesti paikantuu sisäkyynärpäähän nivelnastaan, jossa ranteen koukistajalihakset kiinnittyvät kyynärluuhun. Tavallisimmat oireet ovat paikallinen kipu ja särky kyynärpään sisäpuolella, olkavarressa ja kyynärvarressa. Tilaan voi liittyä myös käden puristusvoiman häviämistä sekä sormien puutumista ja pistelyä erityisesti nimettömässä ja pikkurillissä. Golfkyynärpää tavallisimmin oireilee eniten rasituksessa, kuten ranteen koukistuksessa ja kyynärvarren sisäkierrossa, nostoliikkeissä, kantamisessa, heittämisessä, mailapeleissä, ruuvaamisessa, vasaroinnissa, kirjoittamisessa jne. Oireet alkavat tavallisimmin jatkuvan ylirasituksen tai tapaturman jälkeen. Tilaan liittyy myös tavallisesti ylirasituksen jälkeinen arkuus ja oireiden pahentuminen myös yöllä. Tilaan liittyvät myös tavallisesti erilaisia pään ja niska-hartia-alueen vaivoja. Harvinaisissa tapauksissa syntymiseen liittyy saman puolen rannekanavaoireyhtymä tai TOS-oireyhtymä. Tilalle tyypillinen kyynärvarsikipu sijaitsee lihasten kiinnityskohdassa kyynärpään sisäpuolella. Samaan kohtaan kiinnittyy useampia lihaksia, joten tehokkaalle hoidolle on tärkeää paikallistaa ns. avainlihas. Hyvin suuri osa sekä akuuteista että kroonisista (yli kolme kuukautta jatkuneista) golfkyynärpäistä vastaa hoitoon, jossa huomioidaan erityisesti niskan, yläselän, kyynärnivelen ja tarvittaessa saman puolen olkapään toimintaa. Tilan hoidossa käytetään lisäksi mobilisointeja ja pehmytkudostekniikoita, kuten faskia käsittelyä. Kuntoutuksessa lihaksien vahvistaminen on yleensä avainasemassa. Golfkyynärpään hoidossa tarvitaan hyvin harvoin leikkaushoitoa, jota voidaan harkita lähinnä vakavista onnettomuuksista johtuvista kiinnityskohdan irtoamisessa joko kokonaan tai osittain. Golf-kyynärpää nimi juontuu siitä, että tilaa alettiin tavata golfin yleistyessä golf-lyöntiä harjoittavilla, joilla lyönnin jälkeinen mailan osuma maahan aikaansaa ylirasitustilan tunnusomaiseen kohtaan. Krikettiä ja baseballia pelaavissa maissa golfkyynrpää tunnetaan syöttäjän kyynärpäänä. Golfkyynärpää on hyvin samankaltainen ylirasitustila alkusyyltään ja oireiltaan kuin yleisempi tenniskyynärpää. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymän oireita ihmiset kuvaavat erilaisina oireina ja tuntomuutoksia tavallisimmin ranteen, kämmenen, peukalon ja etu- ja keskisormen alueella. Oireita on yleensä alussa enemmän kämmenen puolella ja öisin. Alussa oireet tuntuvat tavallisimmin ohimenevinä tuntemuksina, jotka häviävät ravistelemalla ja hieromalla kättä ja rannetta. Tilan edistyessä oireet voivat olla hyvin moninaisia ja niihin voi kuulua särkyä, turvotusta, pistelyä, puutumista ja sormien jäykkyyttä.
Tilan pitkittyessä voi alkaa esiintymään pysyvämpiä tuntomuutoksia, muutoksia hienomotoriikassa ja lihaksien heikkoutta ja vähentymistä. Nämä voivat tuntua sormien pökkelöitymisenä, vaikeutena kiertää purkkia auki tai laittaa nappeja kiinni. Yleensä kyynärvarressa ja yläraajassa esiintyy myös erilaisia oireita, kuten kipua ja jäykkyyttä. Pitkään jatkuneissa vaivoissa oireisiin liittyy yleensä myös niska-hartia-lapaluualueen oireilua ja jäykkyyttä. Rannekanavaoireyhtymä on yleisin ääreishermon pinnetila (puristustila), sen kokee elämänsä aikana noin joka kymmenes suomalainen. Pinnetila tapahtuu kun keskihermon ( N. medianus) jää pinteeseen ranteen läpi menevään karpaalitunneliin. Vaivan nopeaan syntyyn voivat vaikuttaa ranteen tapaturmat ja murtumat, verenvuoto jne. Oireyhtymän hitaampaan syntyyn altistavia tekijöitä ovat mm. synnynnäiset sekä harrastus- ja työperäiset tekijät. Myös raskaus, ylipaino, reuma ja diabetes voivat altistaa oireyhtymän syntyyn. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Hiiriranne ja hiirikäsi

Hiiriranteen ja -käden oireita ihmiset kuvaavat yleensä erilaisina kipuina, pistelyinä, väsymisenä, puutumisena kyynärvarsien, ranteiden ja käsien alueella. Alussa oireita on mahdoton erottaa esim. alkavasta olkapäävaivasta, tennis- ja golfkyynärpäästä, rannekanavaoireyhtymästä ja TOS- syndroomasta. Oireiden jatkumista ylläpitää tavallisimmin pitkäaikainen ja säännöllinen työskentely tietokoneella. Tutkimuksissa on todettu, että yli 30 tunnin työviikot tietokoneella lisäävät tilan jatkumisriskin yli kahdeksankertaiseksi. Lisäksi työmäärän lisäksi altistavia tekijöitä ovat työn vähäinen tauotus, korkea stressitaso, nivelten yliliikkuvuus, lihasepätasapaino, lihavuus, vähäinen liikunta, huono ryhti, hiiren malli ja sijoitus, työtuoli, valo-olosuhteet, näyttöpäätteen sijoitus ja työpöydän korkeus. Hiiriranne tai -käsi eivät kuulu virallisesti määriteltyjen sairauksien joukkoon vaan kuvaavat päätetyöläisten hiiren käytöstä johtuvaa ylirasitustilaa. Tila on lisääntymässä tietokoneiden käytön lisääntymisen myötä, joten voi hyvin olla että se pian lisätään virallisesti määriteltyjen sairauksien joukkoon. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Rintarangan (keskiselän) kipu

Rintarangan kipuja ihmiset kuvaavat yleensä joko pistemäiseksi kivuksi tai kivuksi tietyllä alueella. Kipu voi tuntua vihlovana, särkynä tai terävänä kipuna. Rintarangan alueen kipu voi tuntua myös selän ja kylkiluiden kiinnityskohdassa, lapaluiden tai kylkiluiden alueella. Tavallisesti se tuntuu enemmän toisella puolella. Jos keskiselkä on todella jumissa, ihmiset voivat kertoa sen vaikuttavan sisäänhengitykseen rajoittavasti. Keskiselän kiputiloihin liittyy myös tavallisesti niska-hartia- ja / tai alaselän alueen oireita, kuten epätavallista väsymistä ja särkyä. Tavallisin syy löytyy keskiselän fasettinivelistä. Kansankielinen termi tilalle on nikama- tai fasettilukko. Termi on hieman hämäävä, koska nivel on harvoin todellisuudessa kokonaan lukossa, vaikka nivelessä esiintyy liikerajoitetta ja liikkeen jäykkyyttä. Tila harvemmin on puhtaasti nikamaperäinen, koska keskiselän
liikelaajuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten luuston synnynnäinen rakenne, luonnolliseen ikääntymiseen liittyvät tekijät, nivelkapselin rakenne, ympäröivien pehmytkudosten tila ja mahdolliset nivelen ärsytystilat. Keskiselän liikkeelle on tyypillistä pienempi liikelaajuus kuin kaula- ja lannerangalle. Liikettä rajoittavat kylkiluiden kiinnittyminen selkään ja sisäelimet. Pienemmän liikkeen ansiosta välilevynpullistumat keskiselässä ovat erittäin harvinaisia. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lapaluukipu ja -virheasento

Lapaluut ovat muodoltaan kolmiomaisia ja litteitä ja sijaitsevat selkäpuolella kylkiluiden päällä. Lapaluu ja sen alueen lihakset toimivat yläkehon liikkeiden käynnistäjä ja tuovat tukevuutta yläkehoon kiinnittymällä olka- ja solisluuhun ja tarjoamalla lihaksille kiinnityskohtia. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisesti kipuna lapaluun eri puolilla. Yläosa ja sivuosan oireet liittyvät tavallisimmin niska-hartia-, olkapää-, ja erilaisiin käsioireisiin. Kaikkein tavallisin epämääräisen puutumisen aiheuttaja kädessä on lapaluun alueen lihaksien kireys. On myös tavallista, että lapaluun sisäpuolella sijaitsevat lavan lähentäjä lihakset ovat heikot ja oireilevat. Tällöin tavallinen lihasepätasapaino on hartian lihaksien ylityöskentely ja lavan lähentäjien vähäinen aktivoituminen. Lapaluun alueen virheasentoja on useita ja on tavallista että olemme hieman epäsymmetrisiä johtuen kätisyydessä, harrastuksista ja tottumuksista tehdä tietyt asiat aina toisella kädellä. Tavallisin varsinainen virheasento näkyy ns. enkelinsiipenä, jossa lapaluun alasisäkulma tulee ulospäin rintakehästä ja saa aikaan enkelinsiipimäisen vaikutelman. Tavallisimmin tämä johtuu toiminnallisista tekijöistä, mutta voi harvinaisissa tapauksissa johtua serratuspareesista eli asentoa tukevan lihaksen hermovauriosta. Lapaluu voi olla myös liikkeeltään rajoittunut tiettyyn suuntaan, jolloin liike voi myös rajoittua sen kanssa yhteistyössä toimivissa nivelissä, kuten esimerkiksi olkanivelessä. Merkittävät virheasennot ja toiminnan häiriöt näkyvät myös tukiominaisuuden vähenemisenä, jolloin tavallisissa liikkeissä, kuten punnerruksessa yläkehomme voi väsyä epätavallisen nopeasti ja oireilla liikkumisen jälkeen. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Välilevyvaivat

Välilevyvaivat tuntuvat ihmisille yleensä voimakkaana kipuna, joka säteilee takareiteen, sääreen tai jalkaterään. Kipu on yleensä voimakas, jatkuva ja tuntuu myös tavallisimmin levossa. Kipu voi olla myös sähköiskumainen ja liittyä tiettyyn liikkeeseen. Tavallisin vaikea kipua tuottava liike on eteenpäin kumartuminen ja /tai jalan ojentaminen. Lisäksi alaselän liike on yleensä selvästi rajoittunut tiettyyn tai useampaan suuntaa. Lisäksi oireisiin voi kuulua lihasheikkoutta, puutuneita alueita alaraajoissa ja / tai erilaisia tuntemuksia, kuten esimerkiksi pistelyn tuntemus jalkapohjassa. Välilevyvaivoja on eri asteisia, joissa ensimmäisessä pullistumaa (=välilevytyrää / välilevyn prolapsia) ei ole vaan välilevy on sisältä vaurioitunut, jolloin voimakas kipu ei tavallisesti säteile alaraajoihin. Jälkimmäisissä asteissa on aina jonkinlainen välilevyn pullistuma, joka vaihtelevissa määrin painaa selästä lähtevää selkähermoa. Selkähermon ärsytys aiheuttaa erilaiset jalan oireet. Kookkaissa keskellä sijaitsevissa välilevyn pullistumissa oireita voi olla kummassakin jalassa.
Tavallisesti alaselän välilevyvaivat vaikuttavat työikäisiin ja alkavat ilman mainittavaa syytä. Välilevyvaivoja on noin viisi prosenttia kaikista selkävaivoista, joten ne eivät kuulu tavallisimpiin nivel-, sidekudos-, ja lihasperäisiin vaivoihin, joita kaikista selkävaivoista on yli 90 %:a. Välilevyvaivoissa ihmisillä on tavallisimmin varsinaisen rakenteellisen välilevyvaivan lisäksi toiminnallisia ongelmia, kuten nivelien, sidekudoksen ja lihaksien toimintahäiriöitä, joita on mahdollista hoitaa ilman leikkauksia. Toiminnallisten häiriöiden hoitaminen nopeuttaa toipumista, lisää toimintakykyä ja vähentää oireita. Käypä Hoito suosituksissa suositellaan yleisesti kuuden viikon konservatiivista (ei-leikkauksellista) hoitojaksoa ennen leikkaustarpeen arviointia. Lisäksi suosituksissa todetaan, että magneettikuvantamisella täysin oireettomilta ihmisiltä 30%:lta löytyy poikkeavana pidettävä välilevytyrä. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Iskias-kipu

Ihmiset kuvaavat yleensä iskias-kipua (=lonkkahermokipua) jalkaan säteilevä kipuna, joka on jatkuva, terävä ja tavallisimmin tuntuu voimakkaasti. Kipuun voi liittyä alaraajassa tuntuvia erilaisia oireita, kuten puutumisia, pistelyä, ihon tuntomuutoksia ja / tai lihasheikkoutta. Suomen kansankielessä iskias-kipu voi olla synonyymi kaikelle kivulle, joka tuntuu pakaroissa, reisissä, polvissa, säärissä, nilkoissa tai jalkaterissä. Osittain tämä kielikukkanen pitää paikkansa, koska iskias-hermoperäinen kipu voi tuntua alaraajoissa erilaisina oireina. Todellisuudessa kuitenkin alle viisi prosenttia kaikista alaraajaoireista johtuu iskias-hermon ärsytystilassa. Iskias-kipu on määritelty oikein esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa, joka kertoo sen tarkoittavan lonkkahermokipua (=iskias-kipua) – EI alaraajaoireita. Iskias-hermo on kehon pisin ja paksuin hermo ja se vastaa takareiden, pohkeen ja jalkaterän lihaksien ja melkein koko alaraajan ihon hermotttamisesta. Johtuen hermon muodostumisesta useammasta ristiluun ja lannerangan nikamanvälistä, pitkästä reitistä ja moninaisista tehtävistä sen ärsytystilaan voi vaikuttaa moni tekijä sen matkalla. Iskias-hermon todellinen ärsytys voi johtua muun muassa lannerangan välilevyn pullistumasta, selkäydinkanavan ahtaudesta, välilevyn edistyneestä rappeumasta, nikamansiirtymästä, piriformis- tai hamstring-syndroomasta. Muita jalkaoireita tuottavia paljon tavallisempia ei-lonkkahermoperäisiä syitä ovat alaselän nikamaperäiset vaivat, SI-nivelen toimintahäiriö, pakara- ja reisilihasperäiset heijastekivut jne. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Alaselkäkipu

Alaselkäkipu on tavallisin oire vastaanotolla. Ihmiset kuvaavat alaselän kipua hyvin moninaisesti: Se voi olla jatkuvaa, ajoittaista tai liittyä tiettyyn asentoon tai liikkeeseen. Se voi tuntua särkynä, tylppänä-, terävänä-,sähköiskumaisena- tai jäytävänäkipuna. Se voi olla vaikeasti / helposti paikallistettavaa, tuntua syvällä / pinnalla, olla lievää / voimakasta. Periaatteessa tavallisimpia muuttujia ovat sen jatkuminen ajallisesti, kivun sijainti, kivun tyyppi, kivun voimakkuus, muut kipuun liittyvät oireet ja sen vaikuttaminen päivittäiseen elämään. Kipua määritellään nykypäivänä tavallisimmin Kansainvälisen kipuyhdistyksen määritelmällä, jossa ”kipu on epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, joka liittyy tapahtuneeseen tai mahdolliseen
kudosvaurioon tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein”. Huomioitavaa tässä määritelmässä on sen painottaminen kipua yksilöllisenä epämiellyttävänä kokemuksena, johon vaikuttavat sekä keho että mieli. Alle kolme kuukautta jatkunut alaselkäkipu johtuu tavallisimmin erilaisista kehon tekijöistä, kuten nivelten toimintahäiriöistä, lihaksista, sidekudoksesta, välilevyistä jne. Pitempään jatkuneessa ja säännöllisin välein uusituvassa kivussa on tavallisimmin myös erilaisia psykologisia-, sosiaalisia- ja elintapatekijöitä mukana aiheuttamassa kivun jatkumisen. Alaselkäkipu on tavallisimmin parhaiten hoidettavissa, kun sitä hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Piriformis-syndrooma

Piriformis-syndrooman oireita ihmiset kuvaavat hyvin moninaisesti. Periaatteessa oireet ovat samankaltaisia kuin alimpien välilevyjentyrissä, koska kummatkin tilat ärsyttävät ja painavat iskias-hermoa, vaikkakin eri kohdassa. Yleisesti piriformis-syndrooman oireet ovat lievemmät, mutta voivat jatkua kauemmin kuin välilevyvaivoissa. Tyypillisimpiä oireita ovat kivun säteily reiden taakse ja sivulle, joskus pohkeeseen, säären ulkosivulle ja kantapäähän. Samoilla alueilla voi myös esiintyä puutumista, pistelyä ja erilaisia muita tuntomuutoksia. Pakaran yökipua voi myös esiintyä. Kipu ja muut oireet yleensä vaihtelevat ja tuntuvat tavallisimmin eniten rasituksessa ja suoraan sen jälkeen. Vaivaa helpottaa usein jalan pitäminen ulkokierrossa ja hieman koukistettuna. Lihas voi myös itse lähettää iskias-tyyppistä säteilevää kipua takareittä pitkin aina pohkeeseen asti. Piriformis-syndrooman aikaansaa lihaksen kireys ja lyhentyminen, joka aiheuttaa alla kulkevan iskias-hermon painetta ja ärsytystä. Noin 15%:lla ihmisistä iskias-hermo kulkee piriformis-lihaksen läpi, näillä ihmisillä on selvästi suurempi riski kehittää piriformis-syndrooma. Piriformis-syndromaan altistavat tavallisimmin perintötekijät, kestävyysurheilutyyppinen rasitus ja muut alueen vaivat. Anatomisesti piriformis (m. piriformis) on yksi pakaran syvistä lihaksista. Lihas on saanut nimensä latinan pirum-sanasta, joka kuvaa lihaksen päärynämäistä muotoa. Välillä kuulee puhuttavan myös päärynälihaksesta. Lihas alkaa ristiluusta ja kiinnittyy reisiluunpäähän. Sen päätehtävänä on osallistua jalan ulkokiertämiseen. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lonkankoukistajakipu (Psoas syndrooma)

Ihmiset kuvaavat lonkan koukistajien kipua tavallisimmin erilaisina vatsanseudun kipuina ja paineen tunteina. Lonkan koukistaja kipu voi säteillä ja tuntua alaselässä, kyljissä, nivusissa ja etureisissä. Kipu voi liittyä myös tiettyihin liikkeisiin, kuten lonkan koukistamiseen (= polven liikuttamiseen kohti rintaa). Lonkan liikkeisiin voi lisäksi liittyä napsahtavia ääniä. Välillä kipu säikäyttää ihmiset pahemman kerran, koska se voi olla hyvinkin pistävää ja sen tuntuessa syvällä vatsan, kylkien ja/tai alaselän seudulla, jolloin ensimmäinen luonnollinen ajatus sisäelin- tai suolistokipu.
Lonkan koukistajien lihaksista huomattavin on suoliluulihaksesta ja isosta lannelihaksesta muodostuva lannesuoliluulihas (m. iliopsoas). Lonkan koukistaja lihakset kulkevat selkärangan lannenikamista ja suoliluista ja kiinnittyvät reisiluihin. Lihas kulkee periaatteessa syvällä sisällä vatsan molemmin puolin yläalaselästä reisiluiden päihin. Lihas toimii asennon ylläpitämisessä ja tukemisessa, reiden koukistamisessa ja vartaloa eteenpäin taivutuksessa. Välillä oireet alkavat näiden liikkeiden ylirasituksen seurauksena. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lonkan kuluma ja nivelrikko

Ihmiset kuvaavat lonkkanivelestä johtuvia oireita liikkeen rajoittumisena ja/tai kipuna, joka tuntuu syvällä lonkan sisällä edessä, sivussa tai takana. Oireet pahenevat tavallisimmin rasituksessa, kuten ääriliikkeissä, nopeassa liikkeessä ja hypyissä. Erilaista päivittäisistä aktiviteeteistä, kuten pitkällä askeleella kävelystä, kengännauhojen solmimisesta, autoon menemisestä, liikkeelle lähdöstä, autosta ja sängystä nousemisesta ja/ tai portaiden ylösnousemisesta voi tulla hankalaa ja aiheutua kipua. Pallomainen lonkkanivel sijaitsee lantion ja alaraajan välissä. Nivelen monipuolista liikettä rajoittavat ja tukevat sitä ympäröivät kehon vahvimmat sidekudokset ja lihakset. Lonkkanivel sijaitsee lantion ja alaraajan välissä, mistä johtuen se joutuu kantamaan koko kehon painon tuoman rasituksen päivittäisessä elämässä. Kuluma tarkoittaa normaalista iän mukanaan tuomasta vanhenemisprosessista johtuvia muutoksia nivelpinnoilla, luissa ja pehmytkudoksissa. Näistä rakenteellisista tekijöistä johtuen lonkkanivelen vaivat ja oireilu eivät yleisesti liity nivelen epävakauteen, vaan iän tuomiin muutoksiin nivelessä ja sen pehmytkudoksissa. Lonkkanivelen kuluma kuuluu normaaliin ikääntymiseen. Useimmiten se ei aiheuta muita oireita kuin liikkeen asteittaista vähentymistä. Tämä kehon taipumus jäykistyä iän myötä voi olla myös toivottava esimerkiksi yliliikkuvuudesta kärsiville. On varsin tavallista, että vastaanotolla kuulee lonkan röntgenissä näkyvän kuluman selittävän ja aiheuttavan kipua lonkan, lantion ja alaselän alueella. Tavallisesti lonkan kuluma on yksi osatekijä, mutta ei varsinaisesti aiheuta pääoiretta, koska esimerkiksi lonkan kulumamuutosta on käytännössä useimmilla yli 25-vuotiailla ihmisillä. Kulumisen pitkälle jatkunutta edistymistä kutsutaan nivelrikoksi eli lonkan atroosiksi, jolloin pallomaisen nivelpinnan rustokerros on kulunut pois. Tavallisesti tällöin oireet liittyvät selvästi rasitukseen pystyasennossa ja voivat vaivata myös levossa. Nivelrikkoon voivat altistaa perimän lisäksi ylipaino, loukkaantumiset ja kehon yksipuoleinen rasitus ja/ tai liikunnan vähäisyys. Pitempään jatkuneeseen lonkan nivelrikkoon liittyy myös hyvin tavallisesti erilaisia alaselän, lantion, nivusien, reiden jaalaraajan alueen oireita. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lonkan limapussin tulehdus eli bursiitti

Lonkan limapussit sijaitsevat reisiluun ison sarvennoisen alueella, joka on reisiluun yläpäässä oleva luu-uloke sivulle. Limapussit ovat nesteen täyttämiä pieniä pusseja, joiden päätehtävä on vähentää lihaksien, luiden ja jänteiden välistä kitkaa ja hankausta liikkeessä ja tasata rasitusta erilaisissa asennoissa. Ihmiset kuvaavat limapussin oireita tavallisesti paikallisena ja voimakkaana kipuna lonkan ulkosyrjän alueella. Oireet yleensä pahenevat rasituksessa. Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin erilaissa lihas- ja
nivelperäisissä tiloissa, mutta tavallisimmin pistävämpiä ja paikallisempia. Portaiden nousu voi erityisesti ärsyttää vaivaa. Limapussin oireisiin eivät kuulu säteilevä kipu ja yleensä ne ovat lyhytaikaisia. Tavallisin limapussin tulehduksen aiheuttaja on mekaaninen rasitus, joka johtuu tavallisimmin alaselän, lantion ja alaraajan alueen nivelten tai lihaksien virheasennoista ja/ tai toiminnallisista häiriöistä. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lantiopohjan fysioterapia

Lantionpohjan fysioterapian tavoitteena on hoitaa ja ennaltaehkäistä niin miesten kuin naisten lantionpohjan lihaksiston toimintahäiriöitä.

Kenelle lantionpohjan fysioterapia sopii?

Kun sinulla on:

  • Yliaktiivinen rakko
  • Vaikeus tyhjentää virtsarakko
  • Heikentyneet lantionpohjan lihakset
  • Ylijännittyneisyys ja kiputilat
  • Tunnottomuus- ja tunnistamisongelmat
  • Ummetus, virtsa- ja ulosteinkontinenssi
  • Seksuaaliset toimintahäiriöt
  • Ennaltaehkäisy mm synnytysvaurioissa, laskeumissa, ikääntymisen tuomissa muutoksissa sekä selkäkivuissa

Sisältö ja toteutus

  • Harjoittelu suunnitellaan yksilöllisesti fysioterapeuttisen tutkimuksen jälkeen
  • Stimulaatioharjoittelu mm. elektroterapian ja biofeedbackin (EMG) avulla
  • Terapeuttinen harjoittelu toimintahäiriön palauttamiseksi
  • Ohjaus, neuvonta ja kotiharjoitusohjeet
  • Vastaanottoaika 60min
  • Parhaisiin tuloksiin päästään n. 15–20 kerran hoitosarjalla, joka toteutetaan asiakkaan tarpeen mukaan jaksotettuna
  • Käynnit hoitojakson alussa 1-3 kertaa viikossa

Tulokset

  • Tuloksellisuus vaatii pitkäjännittyneisyyttä, usein vähintään 3 kuukautta kotiharjoituksineen. Valitse terapian aloittamiseen elämäntilanteeseesi sopiva, rauhallinen ajankohta.
  • Edellytämme lääkärin tutkimusta ennen fysioterapiaan aloittamista

Miksi fysioterapiaan?

  • Fysioterapiaan voi hakeutua itse tai lääkärin lähetteellä, jolloin hoidoista saa suoraan Kela-korvauksen
  • Monipuolinen välineistö ja ajanmukainen ohjelmisto lantionpohjan lihasten terapiaan
  • Myymme myös kotihoitolaitteita

Polvikipu

Polvinivel sijaitsee sääriluun ja reisiluun välissä. Polvinivel on muodostunut kolmesta erillisestä nivelestä, jotka mahdollistavat ojennus ja koukistusliikkeiden kanssa myös hieman kiertoliikettä. Niveltä tukevat nivelkapseli, polvilumpio ja vahvat sivu- ja ristinivelsiteet. Sääriluun pinnalla on lisäksi kaksi nivelkierukkaa jotka toimivat iskunvaimentimena, tasaavat kuormitusta ja varmistavat vakautta. Ihmiset kuvaavat polvikipua ja -oireita hyvin moninaisesti. Kipu voi tuntua polvinivelen ja polvilumpion eri puolilla, tuntua syvällä polven sisällä ja / tai tuottaa säteilevää kipua polven ympäristöön ja alaspäin. Oireita voivat olla särky, kipu liikkeessä ja rasituksessa, epävakauden tunne, liikerajoitus, ylimääräiset äänet, turvotuksen tunne, aamujäykkyys, lukkoasentoon jääminen jne. Polvikipua voivat aiheuttaa hyvin monenlaiset tekijät, kuten loukkaantumiset, lantion, etu- ja takareiden, nilkan ja jalkaterän erilaiset virheasennot ja toiminnan rajoitukset, iän tuoma kuluma, rasitus, synnynnäiset tekijät, reumasairaudet jne. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon

Polven virheasento: pihtipolvi, länkisääri ja yliojentuva polvi

Polvien virheasento näkyy polvien kääntymisenä sisään (pihtipolvisuus) tai ulospäin (länkisäärisyys) tai sitten niiden yliojentumisena taaksepäin yli normaalin viiden asteen liikeradan. Selvimmin polvien virheasennot näkyvät seisoma-asennossa ja kävelyssä. Polvinivel on tärkeä osa alaraajan liikeketjua, jossa nivelet ja lihakset toimivat yhteistyössä. Tästä johtuen erilaiset virheasennot altistavat sekä loukkaantumisille, ennenaikaiselle kulumalle ja erilaisille vaivoille. Tyypillisesti virheasennon suuntaan meillä on samalla puolelle taipumus kehittää lihasvenähdyksiä ja -revähdyksiä ja vastakkaiseen suuntaan erilaisia nivelkulumia. Toiminnallisesti liikkeen epätaloudellisuus näkyy erilaisina kipuina, kireyksinä ja ennen aikaisena väsymisenä. On myös tavallista että liikeradat pikkuhiljaa rajoittuvat pehmytkudoksien pyrkiessä tukemaan virheasentoa mahdollisimman paljon. Polvien virheasennot altistavat suoraan erilaisille lantio ja nilkan ja jalkaterän vaivoille. On myös hyvin tavallista että polvien kääntymisessä sisään altistavana tekijänä on ollut jalkaterän jalkaholvien mataloituminen. Edennyt polvien kulumamuutos näkyy tavallisesti polvien tulemisen ulospäin eli ns. länkisäärisyytenä.
Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Juoksijan polvi (Patello-femoraalinen oireyhtymä)

Juoksijan polvi tunnetaan myös viralliselta nimeltään patello-femoraalisena oireyhtymänä tai kipusyndroomana. Nimeä käytetään tavallisesti yleisnimityksenä polven etuosan kivulle. Tila on tavallisin urheilijoiden polvivaiva. Juoksijoiden lisäksi tila on yleinen koripalloilijoilla, pyöräilijöillä ja nuorilla urheilijoilla. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisimmin kipuna ja epämukavuuden tunteena polvilumpion alla. Oireet pahentuvat yleensä rasituksessa, kuten juostessa, portaita kävellessä ja hyppäämisessä. Oireet johtuvat tavallisimmin erilaisista polvilumpion rakenteellisista tekijöistä ja toimintahäiriöstä. Jatkuva ylirasitus saa aikaan myös kulumamuutoksia, jotka edelleen altistavat oireiluun rasituksessa. Kulumamuutokset voivat myös altistaa polven epävakaudelle, koska polvilumpio on yksi polvinivelen tärkeimmistä tukijoista. Erilaiset lantion ja alaraajan toiminnalliset häiriöt, kuten etureisien lihasepätasapaino ja erilaiset virheasennot, kuten pihtipolvisuus voivat altistaa tilan syntyyn. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Pohjekipu ja pohjejäykkyys

Pohkeiden jäykkyys ja oireet ovat tavallisia, koska pohkeet ovat vahvasti mukana tavallisimmissa fyysisissä aktiviteeteissä, kuten kävelyssä, seisomisessa, hypyissä, juoksussa ja niin edelleen. Akilles-jänteen vaivat liittyvät suoraan pohjeoireisiin, koska ne kiinnittävät pohjelihakset kantapäähän. Pohkeen lihakset toimivat myös yhteistyössä alaselän, pakaroiden, takareisien, jalkapohjan kanssa, josta johtuen hyvin monenlaiset vaivat, oireet ja toiminnalliset vaivat voivat liittyä pohkeiden oireiluun. Pohjekipu tuntuu yleisimmin kipuna, särkynä ja erilaisina säteilevinä oireina alaspäin. Kipu voi olla myös vaihtelevaa ja vaikeasti paikallistettavaa, jolloin se on tavallisimmin heijastekipua. Paikallinen, voimakas ja äkillinen lepokipu, turvotus, punoitus ja kuume voivat olla merkkejä paikallisesta verenkierron häiriöistä. Pohkeessa on sekä pinnallisempia (m. gastrocnemius) että syvempiä (m. soleus) lihaksia. Pinnallisemmat lihakset aktivoituvat enemmän liikkeessä ja syvemmät erilaisissa seisoma-asennoissa. Pohjelihaksien tehtävä on ojentaa nilkkaa, sisäkiertää jalkaterää, osallistua kävelyyn ja seisoma-asennon eri osiin. Lihasjäykkyys ja -heikkous aiheuttavat muutoksia ryhdissä, kehon normaalissa toiminnassa, akillesjänteissä, jalkapohjan sidekudoskalvossa sekä nivelien liikelaajuuksissa ja näin alentavat toimintakykyä, aiheuttaa oireita ja altistavat loukkaantumisille sekä uusille vaivoille. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Säärikipu

Sääri jaetaan tavallisimmin etu- ja sivuosiin. Säären takaosa tunnetaan yleensä pohkeena. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisesti paikallisina tai vaikeasti paikallistettavina säteilevinä oireina.
Paikalliset kivut ovat yleensä lihasperäisiä ja voivat johtua esimerkiksi ylirasituksesta, venähdyksistä tai erilaista jalkaterän, nilkan ja polven alueen vaivoista, joissa säären lihakset joutuvat kompensoimaan muiden rakenteiden toimintaa ja näin kipeytyvät. Epämääräiset kivun, puutumisen ja pistelyn tuntemukset erityisesti ulkosäären alueella voivat olla merkki säteilevästä kivusta ylempää lantiosta tai alaselästä. Säteilevä kipu vaihtelevan on usein pakaralihasperäistä ja jatkuvana ja voimakkaana välilevyperäistä. Etusäären kivut voivat liittyä ns. penikkatautiin (=säären lihasaitio-oireyhtymään), jossa tavallisimmin kireät pohjelihakset ja akillesjänne aiheuttavat etusäären kipeytymisen. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Katso myös Alaraajafysioterapia ja tukipohjalliset

Nilkan virheasento

Nilkan virheasentoja on käytännössä lukuisia, jotka näkyvät selvimmin eriasteisina nilkan kääntymisinä joko sisään- tai ulospäin. Nilkassa on kaksi niveltä, joista ylempi mahdollistaa lähinnä nilkan koukistus- ja ojennusliikkeen ja alempi liikkeen kaikkiin liikesuuntiin. Nilkka toimii pääasiallisesti painon siirtäjänä alaraajasta jalkaterään, tasapainon ylläpitämisessä ja painoa kantavissa liikkeissä, kuten kävelyssä ja juoksussa. Ihmiset kuvaavat oireita paikallisina nilkan ja jalkaterän alueen oireina, kuten kipuna, jäykkyytenä ja nopeana väsymisenä rasituksessa. Oireet yleensä pahenevat rasituksessa ja voivat tuntua pistävänä tietyssä liikkeessä, kuten hypyissä, rappusissa, maastossa liikkuessa jne. Nilkan vaivoihin liittyy hyvin tavallisena jalkaterän, akillesjänteen, pohkeiden, polvien ja lantion virheasennot ja toiminnalliset häiriöt. Tavallisimmat syyt nilkan virheasentoon liittyvät jalkaterän kaarien mataloitumiseen (nilkka kääntyy sisäänpäin) tai korottumiseen (nilkka kääntyy ulospäin). Iän mukana tulleet virheasennot ovat pitkälti myös kehon yrityksiä kompensoida muiden rakenteiden virheasentoja ja toiminnallisia häiriöitä. Tästä johtuen nilkan virheasento näkyy aina selvimmin alemmassa nilkkanivelessä, joka voi kompensoida asentoa ja liikettä ja kaikkiin liikesuuntiin. Mekaanisesti virheasennot johtavat painon jakaantumiseen niin, että esimerkiksi nilkan kääntyessä sisäänpäin, sisäpuolella olevat rakenteet joutuvat ylivenytykseen ja ulkopuolella sijaitsevat ylityöskentelemään. Tällöin ylivenytyksestä johtuvat usein jännetulehdukset ja venähdykset tapahtuvat nilkan sisäpuolen nivelsiteissä. Samaan aikaan nilkan ulkopuolen lihakset ja kudokset joutuvat kompensoimaan ja ylityöskentelemään, jolloin seurauksena on jäykkyys ja -kipu. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Akillestendiniitti eli akillesjännekipu

Akillesjänne on ihmisen paksuin ja vahvin jänne. Akillesjänne tunnetaan myös kantajänteenä. Jänne muodostuu pohjelihaksista ja kiinnittyy kantaluuhun. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisesti paikallisena kipuna ja särkynä akillesjänteessä. Tavallisin kipukohta on kiinnityskohdasta kantaluuhun noin 2cm ylöspäin. Yleensä rasitus, kuten juoksu ja hypyt pahentavat oireita.
Oireet johtuvat tavallisimmin liiallisesta rasituksesta ja liikkumisesta. Erilaiset nilkka- ja jalkaterän toimintahäiriöt, liikerajoitteet ja virheasennot voivat altistaa tilan syntyyn. Yleensä tilaan liittyy myös eriasteisia koko alaraajan ja lantion toiminnallisia muutoksia. Näistä tavallisin on nilkan toimintahäiriöt ja plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kalvon erilaiset vaivat. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Plantaarifaskiitti, jalkapohjakipu

Plantaarifaskiitti (=jännekalvon tulehdustila) on yleinen vaiva vastaanotolla. Ihmiset kuvaavat oireita lepo- tai rasituskipuna jalkapohjan sisä- ja keskikohdalla. Kipu ja rasitus voivat myös paikantua rasituksessa taemmas plantaarifaskian kiinnityskohtaan kantaluussa, jolloin pitempiaikaisena seurauksena on kiinnityskohdan paksuuntuminen. Tästä tulee myös tilan kansankielinen nimi ”kantaluupiikki”, joka on enemmän seurausta oireista kuin syy oireisiin. Oireet ovat myös tavallisimmin voimakkaimmat suoraan liikkeelle lähdön jälkeen. Tavallisimmat plantaarifaskiaan altistavat tekijät ovat ikääntyminen, huono fyysinen kunto ja painon nousu. Plantaarifaskiasta johtuva kipu tavallisimmin vaikeuttaa liikkumista, joka osaltaan vaikuttaa painon nousuun ja fyysisen kunnon huonontumiseen. Plantaarifaskiitti liittyy myös erilaisiin alaraajojen virheasentoihin ja jalkaterien, akillesjänteen, nivelsiteiden ja säärien toimintahäiriöihin. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Lättäjalka / lattajalka

Lättäjalka (pes planus) on yleisnimitys useammille jalkaterän virheasennoille ja toimintahäiriöille, jotka näkyvät jalkaterän luonnollisen kaarien mataloitumisena. Syy jalkaterän kaarien mataloitumiseen on nuoremmalla iällä tavallisimmin synnynnäinen ja vanhemmiten hankittu, eli johtuen erilaisista ulkoisista tekijöistä ja sairauksista. Usein vanhemmiten kaarien etenevä mataloituminen on yhdistelmä näitä. Mataloitumiseen vaikuttavia hankittuja tekijöitä ovat mm. nilkan ja/tai jalkaterän virheasento, nivelten nivelrikko, lihasvenähdykset ja revähdykset ja erilaiset taudit kuten diabetes. Perusongelma jalkaterän kaarien mataloitumisessa on jalkaterän kimmoisuuden häviäminen luisesta perusrakenteesta, lihaksista ja sidekudoksista. Käytännössä tämä näkyy jalkaterän ja nilkan ylipronaationa (= sisäkaaren mataloitumisena ja kantaluun kääntymisenä sisäänpäin). Jalkaterän ylipronaatio aiheuttaa jalkaterän takaosan epävakautta ja nivelsiteiden löystymisenä nilkan sisäpuolella ja nivelkapselien ylimääräistä rasitusta. Yleisimpiä oireita ovat kipu ja nopea väsyminen jalkaterän sisäkaaressa ja nilkassa. Jalkaterän toiminnalliset muutokset voivat myös altistaa erilaisiin lihaksien ja nivelsiteiden epätasapainotiloihin ja loukkaantumisiin. Jalkaterän virheasennot vaikuttavat myös polvien, lonkkien ja alaselän virheasentoihin ja toimintahäiriöihin. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Kaarijalka

Kaarijalka (pes cavus) on toinen tavallisimmista jalkaterän asennonpoikkeamista. Se on jalkaterän mataloitumisen vastakohta ja noin kymmenen kertaa sitä harvinaisempi tila. Kaarijalka on tavallisimmin synnynnäinen. Toiminnallisesti suurin haitta on jalkaterän jäykkyys, jossa jalkaterän kimmoisuus häviää luisesta perusrakenteesta, lihaksista ja sidekudoksista. Käytännössä tämä näkyy ja tuntuu säärien, nilkan ja jalkaterän lihaskireytenä, joka tekee jalkaterän toiminnasta epätaloudellista ja rajoittunutta. Tämä johtaa jalkaterän nopeaan väsymiseen liikunnassa ja altistuksena erilaisiin lihaksien ja nivelsiteiden epätasapainotiloihin ja loukkaantumisiin. Jalkaterän virheasennot vaikuttavat myös varpaiden, polvien, lonkkien ja alaselän virheasentoihin ja toimintahäiriöihin. Tyypillisintä kaarijalkaan liittyvää varpaiden asentovirhetta kutsutaan vasaravarpaiksi. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Jäykkä isovarvas

Jäykkä isovarvas (hallux rigidus) on isovarpaan nivelien kulumiseen ja edistyneessä tilanteessa nivelrikkoon liittyvä tila, jossa nimensä mukaisesti isovarvas menettää normaalia liikerataansa. Liikeradan vähentyminen näkyy erityisesti isovarpaan tyvinivelen ojennuksessa. Tila on toiseksi yleisin isovarpaan vaiva ns. vaivaisenluun jälkeen, jossa isovarvas kääntyy sisäänpäin. Tilat voivat liittyä myös toisiinsa. Ihmiset kuvaavat oireita tavallisesti kipuna kävelyssä ja seisomisessa. ja toimintakyvyn vähentymisenä. Isovarvas on jalkaterän liikeketjussa tärkeä osa erityisesti kävelyn uuden askeleen ponnistusvaiheessa. Tästä johtuen isovarpaan jäykkyys näkyy periaatteessa kaikessa pystyasennossa tapahtuvassa liikkeessä. On tavallista, että ihmiset kertovat juoksua, hyppyjä ja nopeita spurtteja sisältävien lajien tulleen mahdottomaksi, koska isovarvas kipeytyy helposti ja muutenkin alaraaja tuntuu väsyvän hyvin nopeasti. Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Vaivasenluu vaivasenluu

Vaivaisenluulla tarkoitetaan jalkaterän ongelmaa, jossa ukkovarvas kääntyy muihin varpaisiin päin. Samalla ukkovarpaan tyvinivelessä tapahtuu muutoksia, ja nivel sekä siihen liittyvä limapussi kipeytyvät ja turpoavat (ks. kuva 1). Muuttunut rakenne johtaa myös hiertymien ja känsien muodostukseen. Kipu voi lisäksi muuttaa jalan toimintaa ja aiheuttaa kipua nilkassa ja sääressä.
Vaivaisenluu on seurausta jalan rakenteen ja toiminnan häiriöstä (esimerkiksi madaltuneesta jalkaholvista), jossa ukkovarpaan tyviniveleleen kohdistuu poikkeava kuormitus. Vaiva liittyy myös kenkämuotiin. Naisilla vaivaisenluu on huomattavasti yleisempi kuin miehillä. Ilmeisesti myös perintötekijöillä on merkitystä vaivaisenluun syntyyn. 2
Lievästi kääntyneen varpaan tukemiseksi on saatavissa varpaiden väliin asetettavia kiiloja, joiden käyttö korjaa varpaan virheasentoa ja vähentää vaivoja. Jalkineiden tulee jakaa paino tasaisesti koko jalkaterälle; solki- tai nauhakiinnitys ja alle 3 cm:n korko ovat suositeltavia.
Enemmän kääntyneen varpaan tukemiseen suosittelemme yksilöllisesti valmistettua tukipohjallista, tarkkaa jalkaterän toiminnan analysointia ja henkilökohtaisia jumppaliikkeitä, jalkaterän toiminnan parantamiseksi.
Tarkka diagnoosi, yksilöllinen hoito ja kuntoutus tekevät mahdolliseksi vaikuttaa hyvin monenlaisien tuki- ja liikuntaelinvaivojen syihin. Ensimmäinen hoitokerta sisältää haastattelun ja tutkimuksen pohjalta tehtävän diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ensimmäisen hoidon.

Kinesioteippausta voidaan käyttää tukiteippauksen tavoin monien tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksessa. Kinesioteippaus eroaa perinteisestä urheiluteippauksesta siinä, ettei se rajoita tuettavan alueen liikettä, vaan tuki perustuu tuntoaistin stimulaatioon.

Kinesioteippaustekniikoiden tarkoituksena on tukea elimistön omaa paranemisprosessia mm. edistämällä lymfa- ja verenkiertoa sekä arpikudoksen paranemista.

Yleisimmin käytettäviä teippaustekniikoita ovat

  • niveltekniikka
  • tukiteippaus
  • nestekiertoa parantava ja turvotusta lievittävä teippaus
  • sekä arpikudosta pehmittävä teippaus.

kinesioteippausKinesioteippausta voidaan käyttää sekä akuuteissa vammoissa että pidemmällä aikavälillä syntyneissä ylikuormitustiloissa kuten tenniskyynärpään tai ns. hiirikäden hoidossa.

Kinesioteippauksen on todettu kliinisesti ennaltaehkäisevän lihasväsymystä ja kramppeja, aktivoivan heikkoa lihasta, lievittävän kipua, vähentävän turvotusta ja lisäävän liikkuvuutta. Samalla se aktivoi elimistön omaa ”lääkintäprosessia” ja mahdollistaa nivelen liikkuvuuden. Vaikutukset ovat usein todettavissa välittömästi teippauksen jälkeen. Kinesioteippiä voidaan käyttää pitkän ajan (jopa 14 päivää), ellei iho reagoi teippiin negatiivisesti.

Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase jo 1970-luvulla. Kinesioteippausta käytettiin mm. Pekingin olympialaisissa urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Kinesioteippejä on monia eri värejä, mutta kaikki ovat laadultaan samanlaisia. Teippi on 100-prosenttista puuvillaa, mikä yhdessä akryylipohjaisen teippiliiman kanssa tekee teipistä hengittävän. Materiaali sallii teipin liikkumisen ihon mukana ja mahdollistaa siten normaalin liikkeen, esimerkiksi ohjattujen harjoitteiden tekemisen.

Akryyliliima aiheuttaa yleensä hyvin vähän ihoärsytystä ja tämän vuoksi teippiä voi käyttää jopa parin viikon ajan, toisin kuin tavallista urheiluteippiä. Koska kinesioteippi sietää hikoilun ja jopa kastumisen, se kestää peseytymisen, saunomisen sekä uimisen. Kinesioteippiä kuluu urheiluteippiä huomattavasti vähemmän, joten yksi rulla riittää useaan teippauskertaan.

Teippaus voidaan tehdä fysioterapian yhteydessä tai halutessasi voit varata erillisen ajan vain teippaukseen.

Maitland-konsepti on laajimmalle maailmassa levinnyt ortopedisen manuaalisen fysioterapian menetelmä.

Australialaisen Greoffrey D. Maitlandin kehittämä konsepti on tuki- ja liikuntaelimistön ja hermokudoksen häiriöihin liittyvien ongelmien käytännön ratkaisumenetelmä. Kliininen arviointiprosessi pitää sisällään tarkan haastattelun ja alkututkimuksen, mihin myöhemmin verrataan terapian vaikuttavuutta.

Maitland-konseptin perusajatuksiin kuuluu kudosten ”kuuntelu” eli kudosten ehdoilla tapahtuva käsittely. Maitland-tekniikoiden pehmeyden ansiosta niillä voidaan hoitaa sekä lapsia että aikuisia. Hoitomuoto sopii niin urheilijoille kuin päätetyötä tekeville.

Tyypillisimmät Maitland-konseptin tekniikat ovat mobilisaatio ja manipulaatio, joita voidaan soveltaa pehmytkudoksiin, niveliin ja hermokudokseen. Tekniikoilla voidaan hoitaa koko kehoa, sekä kipua että jäykkyyttä. Hoitotekniikoiden lisäksi aivan yhtä tärkeää on asiakkaan ohjaus ja terapeuttinen harjoittelu.

Maitland-konseptin ytimen muodostavat asiakaskeskeisyys ja kliininen arviointiprosessi. Asiakkaan subjektiivista kokemusta omasta ongelmastaan pidetään tärkeimpänä hoitoon vaikuttavana tekijänä. Kunkin terapeuttisen toimenpiteen vaikuttavuutta arvioidaan hoidon aikana ja heti sen jälkeen. Hoitamisen tavoitteena on maksimoida henkilön kyky liikkua ja toimia aktiivisesti. Niinpä olennainen osa Maitland-konseptin mukaista fysioterapiaa on asiakkaan aktiivinen harjoittaminen.

Faskia käsittelyt

Faskia on sidekudosta, joka ympäröi ja menee läpi kehon jatkuvana kolmiuloitteisena verkkona. Jos faskian toiminta ei ole kunnossa, niin osa lihassupistuksen voimasta jää hyödyntämättä.

Lihakset, joissa on krooninen osittainen jännitystila, tulevat kipeiksi ja särkeviksi, koska faskiakalvot kiristävät jatkuvasti. Ko. lihakset muuttuvat heikoiksi ja kömpelöiksi. Liikunnassa syntyvien vammojen riski kasvaa. Ne saavat aikaan jatkuvan energian puutteen tunteen kehossa. Lisäksi ne luovat ryhtihäiriöitä sekä huonon painonjakautumisen nivelissä.

Pitkäaikaisissa jännitystiloissa, vaikka lihas saadaan rentoutumaan, niin faskia jää jännittyneeksi ja palauttaa virheasennon takaisin. Myös on hyvä huomioida, että lihasrelaksanttilääkkeet vaikuttavat lihakseen eivät faskiaan.

Faskiakäsittelyt täydentävät fysioterapiaa. Nopealla sykkeellä on syntynyt useampia koulukuntia faskiakäsittelyissä. Kaikissa niissä on pyrkimyksenä palauttaa faskian toiminta normaaliksi.